Synkänpuoleinen otsikko, mutta minusta silti ajatuksena hilpeä.
Seurailen Facebookin talouskeskusteluja, ja varsinkin VaurasNainen-palstalla olen usein törmännyt ajatukseen, että lapsettoman pitäisi ehtiä kuluttamaan kaikki säästämänsä rahat ennen kuolemaansa,
KOSKA KÄÄRINLIINOISSA EI OLE TASKUJA.
Onko ihan oikeasti ongelma, jos ei kaikkia elämänsä aikana ansaitsemiaan tai sijoitusten kautta kerryttämiä rahoja käytä viimeistä senttiä myöten loppuun? Vai kannattaako jättää kaikki säästäminen ja sijoittaminen sikseen,
SILLÄ KOSKAAN EI TIEDÄ MILLOIN KUOLEE.
Ja tässä pari suoraa lainausta keskusteluista:
"Lapsettoman on ideaa käyttää kaikki raha pois. Jos kuolet aikaisin, on kaikki sinulta pois"
"Tulevaisuuttaan kannattaa miettiä niinkin pitkälle kuin eläkkeelle jäämiseen"
Olen sekä elänyt "tässä ja nyt" elämää, jolloin käytin rahaa huoletta että säästäväistä elämää kerryttäen omaisuutta. Kokemusten puolesta kumpikaan elämä ei ole ollut toista huonompaa, oli ihan kiva tehdä maailmanympärimatka ja käydä mm. Tahitilla, mutta on myös ollut ihan kiva opetella taloustaitoja ja esimerkiksi kirjoittaa tätä blogia.
Minulle tavoitteena taloudellisessa turvallisuudessa on sekä mielekäs eläkeaika että turvattu vanhuus. Nämä ovat mielestäni kaksi eri asiaa siinä mielessä, että eläkkeelle jäämisen jälkeen oletuksena terveyttä ja toimintatarmoa vielä on, ja kulutus suuntautuu matkailuun, harrastuksiin, ulkona syömiseen ja sen semmoisiin asioihin itselleni tärkeisiin asioihin. Sitten kun toimintakyky alkaa alentua, on hyvä olla varaa rahoittaa siivousta, ruokailua ja hoivaa. Ja siinä vaiheessa luultavasti rahantarve on suurimmillaan.
Aika harva meistä tietää täsmälleen milloin kuolee, ja sen takia rahojen käyttäminen loppuun on vaikea ajoittaa. Kun tulee tarpeeksi vanhaksi, luultavasti on avuttomillaan ja hauraimmillaan kuin koskaan aiemmin. Lapsettomalla, tai ainakaan minulla, ei tule olemaan läheisiä, jotka taistelevat minulle julkisen vanhankotipaikan tai vahtivat, että minua ei hyväksikäytetä, jos alan dementoitua. Raha toivottavasti antaa minulle mahdollisuuden ohjailla sitä, missä ja miten viimeiset vuoteni vietän.
Ja mitä sitten rahoille tapahtuu, jos niitä en onnistu kaikkia käyttämään? Vaikka minulla ei ole läheisiä, niin minulla kuitenkin todennnäköisesti on kuollessani perijöitä normaalin perintökaaren mukaisesti, eli veljenlapset. En pidä järkevänä, että veljeni lapset perivät minut, koska heille on jo tulossa reilusti perintöä toisen suvun puolelta. Jos perijöitä ei olisi, niin luultavasti en tekisi testamenttia ja rahani menisivät kotikunnalleni. Koska haluan ohjata rahat yhteiskunnan hyväksi, niin teen testamentin, jossa valittuna joku tietty kohde. En sinänsä saa mitään kiksejä siitä, että testamenttaan jäljelle jäävät rahat hyväntekeväisyyteen enkä tunne olevani minkäänlainen hyväntekijä. Sehän ei ole minulta millään tavalla pois, että mitä niille varoille tapahtuu kuolemani jälkeen. Pikkasen ihmettelin silloin, kun iltalehdissä hehkuteltiin Paakkasen Kirstin perintösuunnitelmia. Eli meneekö ne rahat Suomen lapsille vai johonkin muualle. No, ei se Kirstikään niitä rahoja olisi saanut mukaansa, koska käärinliinoissa ei ole taskuja. Vai miten se menikään?
