30.9.2021

Syyskuu 2021 menot

Syyskuussa kului rahaa 1411 euroa, joten 1500 euron tavoite alittui 89 euroa.

Tuntuupa hienolta alittaa ensimmäistä kertaa tänä vuonna kuukausikulutuksen tavoitekatto. Varsinkin kun tuli osteltua sitä sun tätä. 

Iloa tuottaa myös työpaikka, jonne toivon saavani jäädä määräaikaisuuden päätyttyä. Kiva rauhallinen työpaikka, paljon vähemmän stressiä kuin edellisessä työpaikassani IT-palveluntarjoajan puolella. Ja kivat työkaverit. Ja mukavaa että olen saanut työskennellä näin ensi alkuun sellaisissa tehtävissä, jotka ovat ydinosaamistani, joten olen päässyt loistamaan pienessä mittakaavassa.

Työpaikkaa varten tein pientä garderobi-täydennystä. Suuri osa vaatteistani on varastoituna  vanhempieni luokse, erityisesti työvaatteet. Totesin loppukuusta, että olisin pärjännyt ilman täydennystä, kun lenkkarimeiningillä mennään tässä(kin) työpaikassa. Ja ne vaatteet, jotka minulla oli jo käytössä, näyttävät muodostavan kivan kapselivaatekaapin, ihan tahattomasti. Mutta ostin siis yksivärisen mustan mekon, kaksi paria samanlaisia mustia avokkaita ja olkalaukun. Olkalaukku, Torista edullisesti hankittu kotimainen Puran nahkainen olkalaukku, on semi-tarpeellinen, sillä työpäivän kuluessa on helppo liikkua lounastelemaan ynnä muuta sellaista, kun iso työpuhelin mahtuu laukkuun omien tavaroiden lisäksi.

Risto Isomäen kirja Vedenpaisumuksen lapset maksoi 24,95. Se oli jo minulla kirjaston varauslistalla, mutta sitten luin jonkin kustannusalan ihmisen haastattelun, jossa muistutettiin kirjojen ostamisen tärkeydestä. Joten sitten menin ja ostin Isomäen kirjan. Vedenpaisumuksen lapset on jatkoa kirjalle Sarasvatin hiekkaa, jonka lukemisesta nautin todella paljon. Pidän kaikennäköisistä survival/maailmanloppu/ilmastonmuutos kirjoista.

Ruohonjuureen meni 53 euroa; meikkipuuteri, d-vitamiini ynnä muuta.

Suurimmat menot:
Vuokra  472 e
Vaatteet (mekko) 89 e
2 x kengät 88,50 e
Vyöhyketerapia 75 e
Ohjattu liikunta 53,30 e
Olkalaukku 35,90 e


5.9.2021

Elokuu 2021 menot

Elokuussa kului rahaa 2199 euroa, joten 1500 euron tavoite ylittyi 699 eurolla.

Reilu yhdeksän kuukauden työttömyyteni päättyi kuun loppupuolella. Uusi työsuhde on muutaman kuukauden määräaikaisuus, mutta osaamista vastaavaa työtä. Muita hyviä asioita on lyhyt työmatka,  hyvä palkka ja järjestötyyppinen yritys; ei siis samanlaista hektistä asiakastyötä, jota tein edellisessä työsuhteessani. Tällä tavalla toivoinkin elämän jatkuvan, töitä kivassa firmassa ja pätkittäin, jotta stressi pysyy aisoissa. Siis työstressi, ei työttömyysstressi. Työttömyys ei ole onneksi strassanut, sillä säästöjä on reilusti elämiseen ja päivät saan kulumaan työttämänä ongelmitta.

Tennis jäi kesän jälkeen kesannolle. Helsinkiin palatessa olin vähän myöhässä kurssi-ilmoittautumisen kanssa enkä sitten mahtunutkaan mukaan. Ihan hyvä näin tällä erää. Keskityn nyt hyödyntämään palveluita kuukausimaksullisessa liikuntakeskuksessa.

Sormeani koristaa nyt Oura-sormus. Sijoitin 314 euroa Ouraan, toiveissa on parantaa unen laatua, ja erityisesti, päästä riittävän ajoissa nukkumaan. Kovin montaa päivää sormusta en ole vielä käyttänyt, mutta mielenkiintoista on se, että yöt ovat olleet vaihtelevia ja Ouran ja minun omilla arvioilla on ollut suurta eroa. Siis siinä että tuliko nukuttua hyvin vai huonosti. Sormus itsessään ei näytä mitään tietoja, vaan kännykkään asennetaan sovellus, joka on yhteyksissä sormukseen bluetoothilla. Sovelluksesta pääsee lukemaan sormuksen antamia arvoja ja sovelluksen tekemiä tulkintoja. 

Eikä yhtään kuukautta ilman vaateostoksia, tällä kertaa kuitenkin kaikki ostettu käytettyinä. Kokonaissumma on 28 euroa, jolla ostin urheilulegginsit vapaa-aikaan, sisäpelikengät ja nahkatennarit. Nahkatennareista tulee kovasti kaivatut siistit työkengät. 

Reilun kahden tonnin kuukauskulutus ja kaksi parkkisakkoa kertonee siitä, että taisin suhtautua hetken aikaa todella huolettomasti, jopa holtittomasti. Nyt kurinpalautusta kehiin!


Suurimmat menot
Vuokra 472 e
Oura sormus 314 e
Tenttipaikan vuokra 135 euroa
Auton "liisaus" 120 euroa
Pysäköintisakot 120 euroa
Ohjattu liikunta 81 e

3.9.2021

Työllistyin 47-, 52- ja 57-vuotiaana

Työllistyin 47-vuotiaana, 53-vuotiaana ja nyt viimeksi 57-vuotiaana. Ja olen nainen.

Tosiasia on että iän karttuessa uuden työ löytäminen on vaikeampaa kuin nuorempana. Ja työllistyminen on vielä  vaikeampaa naisten kohdalla kuin miehillä. Tässä on varmasti alakohtaisia eroja, mutta IT-alalla saattaa ajankohtainen ammattitaito olla helpommin todennettavissa kuin monella muulla alalla. Ja osaajista on pulaa. Olen  itse IT-alan ihmisiä, ja omassa työnhaussa olen ollut huomaavinani, että tietyissä yrityksissä ei ole ollut kiinnostusta minun ammattitaidolleni ja olen tilanteen tulkinnut niin, että näiden yritysten henkilökunta on ollut kokonaisuudessa melko nuorta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on ok olla valitsematta melkein kuusikymppistä ihmistä alle kolmekymppisten joukkoon. Siitä huolimatta olen päässyt haastatteluihinkin asti. Kunnes tuli se oikea match ja työllistyin. Tosin määräaikaisena, mutta tehtävät ja yritys on todella sopivat, joten olen oikein tyytyväinen.

Pientä vaikutusta työnhaun onnistumisessa voi olla omilla uskomuksilla. Jos on lukenut synkkiä juttuja ikääntyneiden tulostuksettomasta työnhausta ja pitkäaikaistyöttömien ankeista kohtaloista, niin on helppo lamaantua ja menettää uskonsa siihen, että itsellä voisi olla parempi onni työllistymisessä.

Minun oma positiivinen uskomukseni pohjautuu yli 30 vuoden takaiseen muistoon siitä, kuinka yrityksestä, jossa työskentelin,  yli 60-vuotias nainen headhunt'attiin (meniköhän termi oikein, taivutus näyttää omituiselta?) Nokialle. Tämä nainen ei ollut mikään huippujohtaja vaan oman alansa konkari, sanotaan vaikka palkkahallinnon esimies. Kun Nokia kasvoi huikeaa vauhtia, niin eri alojen pitkänlinjan osaajia tarvittiin tuomaan käytännön kokemusta, ja sitähän löytyi muista yrityksistä. Rekrytointikuhina oli kiivasta ja sen aikainen sanonta kuului: "Viimeinen Nokialle lähtijä sammutta valot".  Toinen puoli tässä hämmästyttävässä asiassa oli se, että elettiin sitä aikaa, kun työsuhteet olivat pitkiä ja varmoja eikä varmaan kukaan ko. yrityksessä olisi osannut kuvitella, että tämä tooodella pitkään samassa yrityksessä uskollisesti työskennellyt "Hilkka" tekisi vielä työuransa viime metreillä tämänkaltaisen hämmästyttävän siirron.

Vaikka luottamukseni osaamiseeni ei ole mitenkään huikaisevaa, niin ikä ei ole omien mielikuvien esteenä. Jos "Hilkka" työllistyi yli 60-vuotiaana uuteen työhön, niin miksen sitten minäkin, 47-, 52- tai 57-vuotiaana. Tai vielä myöhemminkin.