Työllistyin 47-vuotiaana, 53-vuotiaana ja nyt viimeksi 57-vuotiaana. Ja olen nainen.
Tosiasia on että iän karttuessa uuden työ löytäminen on vaikeampaa kuin nuorempana. Ja työllistyminen on vielä vaikeampaa naisten kohdalla kuin miehillä. Tässä on varmasti alakohtaisia eroja, mutta IT-alalla saattaa ajankohtainen ammattitaito olla helpommin todennettavissa kuin monella muulla alalla. Ja osaajista on pulaa. Olen itse IT-alan ihmisiä, ja omassa työnhaussa olen ollut huomaavinani, että tietyissä yrityksissä ei ole ollut kiinnostusta minun ammattitaidolleni ja olen tilanteen tulkinnut niin, että näiden yritysten henkilökunta on ollut kokonaisuudessa melko nuorta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on ok olla valitsematta melkein kuusikymppistä ihmistä alle kolmekymppisten joukkoon. Siitä huolimatta olen päässyt haastatteluihinkin asti. Kunnes tuli se oikea match ja työllistyin. Tosin määräaikaisena, mutta tehtävät ja yritys on todella sopivat, joten olen oikein tyytyväinen.
Pientä vaikutusta työnhaun onnistumisessa voi olla omilla uskomuksilla. Jos on lukenut synkkiä juttuja ikääntyneiden tulostuksettomasta työnhausta ja pitkäaikaistyöttömien ankeista kohtaloista, niin on helppo lamaantua ja menettää uskonsa siihen, että itsellä voisi olla parempi onni työllistymisessä.
Minun oma positiivinen uskomukseni pohjautuu yli 30 vuoden takaiseen muistoon siitä, kuinka yrityksestä, jossa työskentelin, yli 60-vuotias nainen headhunt'attiin (meniköhän termi oikein, taivutus näyttää omituiselta?) Nokialle. Tämä nainen ei ollut mikään huippujohtaja vaan oman alansa konkari, sanotaan vaikka palkkahallinnon esimies. Kun Nokia kasvoi huikeaa vauhtia, niin eri alojen pitkänlinjan osaajia tarvittiin tuomaan käytännön kokemusta, ja sitähän löytyi muista yrityksistä. Rekrytointikuhina oli kiivasta ja sen aikainen sanonta kuului: "Viimeinen Nokialle lähtijä sammutta valot". Toinen puoli tässä hämmästyttävässä asiassa oli se, että elettiin sitä aikaa, kun työsuhteet olivat pitkiä ja varmoja eikä varmaan kukaan ko. yrityksessä olisi osannut kuvitella, että tämä tooodella pitkään samassa yrityksessä uskollisesti työskennellyt "Hilkka" tekisi vielä työuransa viime metreillä tämänkaltaisen hämmästyttävän siirron.
Vaikka luottamukseni osaamiseeni ei ole mitenkään huikaisevaa, niin ikä ei ole omien mielikuvien esteenä. Jos "Hilkka" työllistyi yli 60-vuotiaana uuteen työhön, niin miksen sitten minäkin, 47-, 52- tai 57-vuotiaana. Tai vielä myöhemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti