Tavoitteenani oli pitää kulut alle 1500 eurossa. Tämä onnistui yllättävän hyvin, sillä keskimääräinen kulutus oli 1415 euroa. Ainoastaan kesäkuussa, jolloin pidin lomani, kulutus ylitti tavoitekaton. Olin jo toukokuussa päättänyt, että en yritä erityisemmin säästellä, vaan suuntaan kulutustani koronan kurittamille aloille eli palveluihin.
(Tavoitteeksi pitää myös ottaa bloggerin käytön opettelu. Tämä huikea taulukko on kopiotu snipping toolilla excelistä ja tallennettu kuvana, en keksinyt muuta keinoa)
Koronakevät tarjosi minulle parin kuukauden jakson, jolloin kotonatyöskentelyn myötä maksulliset työlounaat jäivät pois. Näin sain näkökulmaa siihen, miten aika ja raha kuluu vapaalla, eli olin ikään kuin semi-eläkkeellä. Ruuanlaitto, leipominen ja muu kotipuuhastelu täytti yllättävän hyvin päiviä. Yksi huolenaiheeni on ollut se, että rahaa tulisi kulumaan enemmän sen takia, että aikaa pitää täyttää harrastuksilla ja menoilla. Sen sijaan elämä hidastui verkkaisemmaksi ja rauhallisemmaksi.
Isoin joka kuukausi toistuva kiinteä kulu on kimppakämpän vuokra 425 euroa. Vaikka summa on suhteellisen pieni pääkaupunkiseudulla, on mukava tietää, että saan tämän menoerän vielä tästäkin pienemmäksi. Parin vuoden päästä asumisratkaisuni muuttuu ja asumiskulut putoavat alle 100 euron. Siitä eteenpäin kulutavoitteeni voisi olla jopa 1000 euroa per kuukausi, jos ei mitään yllättävää satu.
Toinen kiinteä kulu, liiton jäsenmaksu 39 euroa, joutui tarkastelun kohteeksi, ja huonoa omaatuntoa potien päätin vaihtaa työttömyyskassan jäsenyyteen...muistaakseni kustannus on 8 euroa per kuukausi. Pidän tärkeänä, että ammattiliitot ovat pitämässä työntekijäpuolen oikeuksista huolta. Mutta kun mietin henkilökohtaiselta kantilta, mitä etuja tulen tarvitsemaan tai hyödyntämään, niin tulin siihen tulokseen että ainoastaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan säilyminen on minulla olennaista. Mökkivuokraus, jatkuva matkavakuutus ja liiton tarjoamat koulutukset eivät ole minulle merkityksellisiä. Mökkivuokraus on liian sattumanvaraista, tarjolla olevat mökit tylsiä ja sopivat paremmin perheille kuin minulle, joka enimmäkseen lomailen yksin ja ilman autoa. En usko että tulen käyttämään työsuhteeseen liittyvän oikeudellista apua. Jos jotain ikävää sattuu työelämässä, lopetan suosiolla.
Seurantajaksolla harrastuskuluja oli normaalia vähemmän. Talvella skippasin kaksi laskuharrastukseeni liittyvää viikonlopputapahtumaa. Ei ollut kyse rahansäästöstä, vaan ei vain huvittanut lähteä. Ilman koronaa olisin luultavasti käynyt Vierumäelle tenniskurssille.
Vaatemenot olivat 366 euroa, eli 61 euroa per kuukausi, supervähän omalla kohdallani.
Terveysmenoja ei seurannan aikana ollut. En ostanut lääkkeitä paria ihottumavoidetta lukuunottamatta eikä hammaslääkärikäyntejä tullut.
Hyvinvointipalveluita aion jatkossa käyttää seuraavasti: 4 kosmetologikäyntiä (100-120e kerta) ja 2-3 kampaamokäyntiä (50e käynti). Näistä tulee kuluja n. 600 euroa. Päätin jättää hieronnat pois. Sen sijaan käyn säännöllisemmin liikuntakeskuksessa joogassa ja muissa vastaavissa kehonhuoltojutuissa.
Seurantajaksolle ei tullut mitään isompia hankintoja. En ostanut pyörää, sänkyä tai untuvatoppista, vaan ne on jo hankittu. Enkä ostanut ostoslistallani olevaa unelmien lasketteluasua, vaan odottelen sitä oikeaa ja maksan siitä sitten mitä se maksaakaan. 6-7 vuotta vanha läppäri menee vaihtoon jossain vaiheessa uusittavaksi, mutta muita isoja hankintoja ei tule mieleen.
Kuluttamiseen liittyen, minulle on vahvistunut se, kuinka vaihtelunhaluinen olen. Onneksi olen löytänyt keinoja, jolla pystyn pitämään tämän "ominaisuuden" hallinnassa ilman kohtuutonta rahanmenoa ja lisäämättä ekorasitetta maapallolle. Tavarani kiertävät tehokkaasti ystävieni ja kämppisteni kesken, ja näin saamme kaikki kivoja uusia juttuja ja pääsemme vanhoista tylsistä jutuista eroon helposti. Huonekalut vaihtavat paikkaa tiuhaan pienessä huoneessani, ja kämppisten kanssa lainaillaan sisustusjuttuja toisillemme vaihtelun vuoksi.
Kaikenkaikkiaan kuluseuranta antoi luottoa sille, että pystyn pärjäämään taloudellisesti säästöillä (ja/tai sijoituksilla) tarpeen vaatiessa kunnes varsinainen eläkeikä koittaa. Tavoitteenihan ei ole jättäytyä vapaalle lähiaikoina, mutta välillä työ stressaa sen verran että asiaa tulee mietittyä.
