Sattui silmään viesti, jossa olen kirjoittanut asuntolainan maksusta ja taloudellisista tavoitteista vuonna 2007 näin:
"Velka on lyhentynyt hyvää vauhtia, ja huokailen helpotuksesta. Kun asunto on maksettu, alkaa helppo elämä. Tulevaisuuden turvaksi minulle riittää oma velaton asunto. Auton hankinta ei kiinnosta, kesämökki ei ole realistisesti mahdollinen. Rahat riittävät ulkona syömiseen, harrastuksiin, matkusteluun ja kivoihin vaatteisiin."
Pari vuotta eteenpäin ja nähtävästi unohtui, että silloinen asunto velattomana riittäisi pitämään minut tyytyväisenä. Kiva,täysin remontoitu kaksioni sijaitsi kaupungin laidalla, tosin hyvien liikenneyhteyksien varrella. Muutin lähemmäksi keskustaa puolet kalliimpaan ja pienempään asuntoon. Siitä muutama vuosi eteenpäin jumittauduin työpaikkaan, joka osoittautui vääräksi valinnaksi. Siinä vaiheessa havahduin miettimään vaihtoehtoisia tulonlähteitä. Myös tulevan eläkkeen pienuus alkoi hahmottua.
Nyt samainen asunto on vuokrattu, asun edullisesti kimppakämpässä ja vielä edullisempi asumisratkaisu on tulossa parin vuoden kuluttua. Suunnittelen osakesijoittamista ja mietiskelen seuraavia steppejä vuokraustoiminnan suhteen. Ja säästöön jää joka kuukausi reilu summa rahaa. Ulkona syöminen, matkustelu ja vaatteiden osteskelu on vähentynyt minimiin. Säästäminen ei tunnu ankealta vaan mukavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti