Olin työttömänä välillä 2020-2021 yhdeksän kuukautta. Työttömyyteni päättyi elokuussa, jolloin aloitin määräaikaisessa työsuhteessa vanhempainvapaan sijaisena. Tämä reilun viiden kuukauden pituinen työpätkä antoi mukavan tauon työnhakuun, mikä on henkisesti yllättävän raskasta puuhaa. Palkka mahdollisti rahan säästämisen ja tuleva eläke karttuu muutamalla kymmenellä eurolla. Harmittavasti ansiosidonnaisen 6 kuukauden työssäoloehto ei ehtinyt täyttyä.
En ole kauheasti työttömyyskaudestani avautunut, jotenkin vaikeaa sanoa mitään järkevää siinä vaiheessa, kun kaikki on auki eikä tulevaisuudennäkymistä ole tietoa ja kun seuraava puhelu tai viesti voi muuttaa suunnan ihan totaalisesti. Tai sitten ei.
Sitä pyörittelee ajatuksissaan erilaisia suuntavaihtoehtoja ja myös pelkoja. Työllistynkö vielä omalle alalle? Vai ajaudunko jollekin toiselle alalle? Otanko vastaan töitä, joita en oikeastaan halua tehdä? Vai olenko työttömänä koko "loppu" työelämän siihen asti kunnes eläke koittaa? Riittääkö rahat mielekkääseen elämään? Ja jos rahat riittävät, löydänkö riittävästi mielekästä tekemistä? Onko oikein ottaa vastaan ansiosidonnaista tukea ja samalla etsiä töitä tarkasti valikoiden, oman työosaamisen rajoissa? Ja salaa toivoen että ei enää ikinä työllisty.
Työllistyminen melkein vuoden työttömyyden jälkeen oli sekä helpottavaa että omituista. Ajatuksissani olin jo ehkä vähän siirtynyt siihen tunnelmaan, että tässä sitä nyt ollaan työttömänä ja jatketaan pitkäaikaistyöttömänä tai (hanttihomma-)pätkätöissä 8 vuoden päästä koittavaan eläkkeeseen asti. Taloudellinen puoli ei niin kauheasti huolettanut, paitsi siltä osin, että tunnen omat kulutustapani ja siltä osin, että kun työn tuomaa sisältöä elämässä ei ole, niin epäilin rahaa kuluvan enemmän ajanviettoon. Enemmän tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että nostin työttömyysturvaa ja nautin elämästä.
Työttömyysaikaani kuului "unelmien loma" eli kesänvietto Turussa vaihdettuamme tutun kanssa asuntoja päittäin kolmen kuukauden ajaksi. Ilman työttömyyttä en olisi voinut tarttua tilaisuuteen. Kesän aikana hahmottui se, että saan hyvin aikani kulumaan ilman työtäkin. Aiemmin olen olettanut että jos työn tuoma aktiivisuus ja sosiaalisuus putoavat pois, niin en saa päiviäni kulumaan.
Turussa asuessani tapailin eläkkeellä olevaa tätiäni tiuhaan. Hänelle kertoilin tilanteestani ja mietteistäni. Selvisi että tädin eläke on pienempi kuin mitä minulle siihen mennessä eläkettä oli kertynyt. Ja hän kertoi tulevansa toimeen loistavasti. Tämä antoi uskoa siihen, että itsekin voisin pärjätä pitkällä tähtäimellä pienellä eläkkeellä. Tai ehkä ei keskimääräisesti niin pieni, sillä arvioitu eläkkeeni viime kesänä oli 1328 euroa ja naisten keskimääräinen eläke on 1499 euroa. Näistä summista vähennetään vielä verot, mutta pienemmissä eläkkeissä verot ovat pienet.
Uskallan varovaisesti myöntää itselleni, että taidan olla taloudellisesti riippumaton. Tuleva eläke alkaa minimissään riittämään. Alimpaan eläkeikään minulla on nyt 7,5 vuotta, ja niin paljon rahaa säästössä, että eläkeikään asti pystyn elättämään itseni ilman töitä ja jopa ilman työttömyyskorvausta.
Ja mitä sitten tapahtuu työllisyysturvan suhteen, jos en työllisty? Aikaisemman, vakituisen mutta osittain vajaalla työviikolla tehdyn työsuhteeni perusteella maksettu ansiosidonnainen pohjautuu 3619 euron ansioon. Työttömyysjakson jälkeisen määräaikaisen työni kesto on reilu 5 kuukautta. Jos saan kerrytettyä 3 viikkoa lisää työntekoa, niin ansiosidonnaisen kausi alkaa uudestaan ja nyt huomattavasti korkeammalla tasolla, sillä määräaikaisen työni palkka oli 4700 euroa.
Täytän 58 vuotta syksyllä. Tämä ikä on rajapyykki, joka vaikuttaa työttömyysturvaan niin, että ansiosidonnaisen taso ei laske, kunhan saa 2,5 vuoden välein täyteen 6 kk:n työllisyysvelvoitteen palkan suuruudesta riippumatta. En usko työllistymisvelvoitteen täyttymisen olevan ongelma pääkaupunkiseudulla. Uskon että suurempi ongelma tulee olemaan se, että tämä etu on liiankin houkutteleva hyväpalkkaisille ihmisille, eli käydään välillä missä tahansa töissä, että voi jatkaa työttömyyttä hyvällä korvaustasolla.
Nyt en ole tietoisesti heittäytymässä työttömäksi.
